<- back
Ari Saarto: Kotini on linnani – kysymyksiä avoimuudesta ja suojautumisesta Anu Suhosen sarjassa Shooting People kadulla kiirehtivät ihmiset kulkemat luodin reiíttämän ikkunalasin ohi. Useimmat kuvatuista eivät näytä kuomaavan vaanijaa: kuvaaja lähestyy heitä varkain kahvilan lasin takaa. Kuvien tausta on epäterävä, liike pysähtynyt ja vaikutelma korostuneen kerroksellinen etualan säröytyneen maitomaisen ikkunalasin ja siihen tarkentuneen kameran vuoksi. Sarjassa Houses ikkunat ovat puolestaan suljettuja, jotkyt jopa muurattu umpeen. Kuvien talot ovat hylättyjä ja jotkut niistä odottavat ostajaa yksinäisinä. Talot vaikuttavat Suhosen raskaissa kuvissa unohdetun ajan monumenteilta. Lausahdus ”kotini on linnani” saa synkkämielisiltä maistuvia sivumerkityksiä, sillä kaikki kodikkuus puuttuu näistä umpimielisistä linnoituksista. Suhosen suhde valokuvaan vaikuttaa kompleksiselta. Kuka lienee väkivallan tekijä ja kuka kohde esimerkiksi sarjassa Shooting People? Luoti näyttää ilmeisesti tulleen sisälle kohteenaan katsoja tai kuvaaja, mutta kuvissa ammutaan ohikulkijoita samanaikaisesti kameralla (englannin shoot tarkoittaa myös kameran laukaisemista). Suhonen on tähdännyt heihin hartaasti etsimen läpi ja koettanut osua parhaansa mukaan kasvoihin, niskaan, suuhun... Luodin jättämä reikä tuntuu lävistävän jokaisen kuvan, ja se leimaa ne lopullisen tuntuisesti. Teosten nimet ovat myös julmia ja lakonisia: Shooting People (in the throat). Väkivallan tekijän ja kohteen tematiikka on moniselitteinen ja aihe on häilyvä kuin psykologisten hahmotestien kaksoiskuva. Kuvien merkitys muuttuu silmänräpäyksessä tarkastelukulmaa vaihtamalla. Sivullisiin kohdistuva summittainen väkivalta on tiedotusvälineissä niin arkipäiväistä ettemme yleensä muista yksittäistä uutista muutamaa päivää pidemmälle. Sekä Shooting People että Houses on kuvattu Pohjois-Irlannissa. Vaikka Suhonen ei korosta tätä seikkaa, se tuo väistämättä kuviin mielikuvien verkoston satunnaisesta selittämättömästä väkivallasta, pelosta ja turvattomuudesta. Suhonen on aiemmissa töissään käsitellyt arkoja psyykkisiä aiheita: menetystä, turhautuneisuutta, kaaosta ja yritystä hallita sitä. Turvan, avoimuuden ja suojautumisen teemat ovat keskeisiä hänen taiteellisessa työssään. Suhosen kuvissa on erityistä herkkyyttä, ja siksi on kiinnostavaa tulkita myös sarjan Houses kuvia teoksina, joissa heijastuu mieli. Talo voi olla mielen kuva samoin kuin kaupungin voi ihmiskehoon sisäisine virtauksineen ja solmukohtineen. Sisäänpäin kääntynyt kolkko rakennus ja sen torjuva pinta yhdistyy uhkaan. Vallitsevatko maailmassa yhä – Suhosen varhaisemman yksityisnäyttelyn perusvireen mukaisesti – epävarmuus ja kaaos? Minkälainen muuri kykenee meitä suojaamaan siltä, jos mikään? Suhonen esittää meille pelottavia kysymyksiä olemassaolosta tarjoamatta helpotusta tai vastauksia.
_ _ _ Ari Saarto is an lecturer and curator based in
|